Rajatusta luokkahuoneesta rajattomiin oppimisympäristöihin

Yhteiskunnan digitalisoituminen, eli tietoverkkojen ja teknologian nopea kehittyminen sekä tiedon jatkuva lisääntyminen ja muuttuminen ovat pakottaneet myös koulun päivittämään rooliaan kasvatustehtävässä.  Luokkahuoneeseen tai pelkkään kouluympäristöön sidottu oppiminen ei enää palvele nykymuotoisen informaatioyhteiskunnan tarpeita. Paljon puhutun oppimisympäristöajatuksen taustalla on laajempi didaktinen murros, jossa käsitys oppimisesta siirtyy tai verkottuu oppilaitoksen ulkopuolisiin konteksteihin -koulusta lähiympäristöön, ympäröivään yhteiskuntaan ja globaalien tietoverkkojen mahdollistamana koko muuhun maailmaan (Piispanen 2008, 16).

Oppimisympäristöajattelussa korostuvat ongelmalähtöinen tutkiva oppiminen, oppijan itseohjautuvuus ja aktiivisuus, sosiaalinen vuorovaikutus sekä oppimisen yhteistoiminnallisuus ja yhteisöllisyys. Erotuksena perinteiseen luokkahuoneopiskeluun oppimisympäristössä opiskelua luonnehtii myös kokonaisvaltaisuus ja sen tapahtuminen ainakin osittain reaalimaailman tilanteissa, samalla kun opettajan rooli muuttuu ohajauksellisempaan suuntaan (Manninen ym. 2013, 19).

Oppimisympäristökäsitteen moniulotteisuudesta johtuen sen sisältöä on pyritty jäsentämään pienempinä osakokonaisuuksina. Usein käytetty tapa on jakaa oppimisympäristö neljään ulottuvuuteen: fyysiseen (tila ja ympäristö), sosiaaliseen (vuorovaikutus), psyykkiseen (kognitiiviset toiminnot, tunteet) ja pedagogiseen (välineet, oppimisen tuki) alueeseen (Korhonen, 2019). Kotimaisessa nykytutkimuksessa suositaan Mannisen (2013) viiden näkökulman rakennejaottelua, jossa hän tarjoaa oppimisympäristön tarkasteluun edellä mainittujen lisäksi teknologisen osa-alueen. On toki huomioitava, että teoriassa selkeä jaottelu näyttäytyy käytännössä eri ulottuvuuksien päällekkäisyytenä ja lomittumisena.

Mannisen viisijaon pohjalta on mielekästä pohtia, millainen ympäristö parhaiten tukee oppimista. Maarika Piispanen (2008) kuvaa väitöskirjassaan oppilaiden, vanhempien ja opettajien haastatteluiden perusteella muotoutunutta näkemystään hyvästä oppimisympäristöstä. Nostan tutkimuksesta esiin tärkeimpinä pitämiäni huomioita. Oppimisympäristön fyysisessä ulottuvuudessa lähtökohdaksi todettiin oppilaiden perustarpeiden tyydyttäminen. Lisäksi oppimisympäristön on vastattava niihin haasteisiin, joita siltä nykyaikana odotetaan. Tutkimuksessa esiin nousseita luonnehdintoja olivat esimerkiksi viihtyisyys, kodikkuus, esteettisyys, muunneltavuus ja turvallisuus. (Piispanen 2008).

Psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön, joita Piispanen tutkimuksessaan käsitteli rinnakkain, kohdalla vastauksissa korostui hyvän ilmapiirin tärkeys.  Monipuolisesti huomioiva ympäristö, jossa yhdistyivät oppilaan iän ja kehitystason huomioiminen, erilaisuuden ymmärtäminen, joustavat opetusmenetelmät sekä kannustava ja yksilön kasvua tukeva kulttuuri, luovat pohjan oikeanlaisen ilmapiirin muodostumiselle.  Hyvän pedagogisen oppimisympäristön taas tulisi olla koko kouluarkea läpäisevä lähtökohta. Toiminnallisuus, vuorovaikutuksellisuus ja virikkeellisyys sekä opiskeltavien aiheiden liittäminen osaksi oppilaan arkipäivää nousivat tärkeiksi huomioiksi. (Piispanen 2008).

Lapset viettävät koulussa huomattavan suuren osan arjestaan ja oppimisen kannalta oleellista on, että oppimisympäristössä viihdytään sen jokaisella osa-alueella (Piispanen 2008). Näin ollen myös oppimisympäristöjen kehittämis- ja suunnittelutyön täytyisi tapahtua monitieteellisessä yhteistyössä; optimaalisen oppimisympäristön luomiseen tarvitaan näkemystä niin arkkitehtuurista, tila- ja sisustussuunnittelusta, sosiaali- ja oppimispsykologiasta, tietojenkäsittely- ja insinööritieteistä kuin didaktiikasta. (Manninen ym. 2013, 36-41) Ja mikä tärkeintä, kehitystyöhön tulisi osallistaa myös muutosten perimmäinen motiivi ja autenttisin arvioija -oppilaat itse.

Lähteet:

Korhonen, Vesa. 2019. Luentodiat kurssilla Kasso1 Muuttuvat oppimisympäristöt

Manninen, Jyri ym. 2013. Oppimista tukevat ympäristöt – johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus.

Piispanen, Maarika. 2008. Hyvä oppimisympäristö, Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa, Kasvatustieteen väitöskirja. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/39883/978-951-39-4871-9.pdf?sequence=1