Ainoa pysyvä asia on muutos

Digi- ja informaatioaika luo opetukseen ja kouluun paljon mahdollisuuksia ja haasteita. Siinä, missä vielä 10 vuotta sitten koulun tietokoneluokkaan pääseminen oli oppilaille harvinaista herkkua, nykyään oppilaiden pulpeteista löytyvät omat tabletit sekä tietoteknistä osaamista välillä enemmän, kuin opettajilta. Digitaalisuus tuo luonnollisesti lisää ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia opetukseen ja oppimiseen (Wegerif, 2013), ja onkin hienoa, että monista kouluista löytyy nykyään hyvät laitteet erilaisten sähköisten materiaalien ja oppimisympäristöjen hyödyntämiseen. Monet oppilaat ovatkin saaneet apua esimerkiksi oppimisvaikeuksiinsa sähköisistä materiaaleista. Tämän lisäksi sähköisten oppimismateriaalien käyttö auttaa helpottamaa visuaalis-spatiaalisen tilan hahmottamista, ja digiympäristön pelimäinen olemus auttaa oppilaita kehittämään päättely- ja ongelmanratkaisukykyjään (Korhonen, 2019). Turun Sanomissa oli muutama päivä sitten lukijakirjoitus aiheesta "Opettajien osaamista ...

Yhteiskunnan digitalisoituminen, eli tietoverkkojen ja teknologian nopea kehittyminen sekä tiedon jatkuva lisääntyminen ja muuttuminen ovat pakottaneet myös koulun päivittämään rooliaan kasvatustehtävässä.  Luokkahuoneeseen tai pelkkään kouluympäristöön sidottu oppiminen ei enää palvele nykymuotoisen informaatioyhteiskunnan tarpeita. Paljon puhutun oppimisympäristöajatuksen taustalla on laajempi didaktinen murros, jossa käsitys oppimisesta siirtyy tai verkottuu oppilaitoksen ulkopuolisiin konteksteihin -koulusta lähiympäristöön, ympäröivään yhteiskuntaan ja globaalien tietoverkkojen mahdollistamana koko muuhun maailmaan (Piispanen 2008, 16). Oppimisympäristöajattelussa korostuvat ongelmalähtöinen tutkiva oppiminen, oppijan itseohjautuvuus ja aktiivisuus, sosiaalinen vuorovaikutus sekä oppimisen yhteistoiminnallisuus ja yhteisöllisyys. Erotuksena perinteiseen luokkahuoneopiskeluun oppimisympäristössä opiskelua luonnehtii myös kokonaisvaltaisuus ja sen tapahtuminen ainakin ositt...