Digipedagogiikka opetuksen tukena vai muuten vaan?

Digi- ja informaatioaika luo opetukseen ja kouluun paljon mahdollisuuksia ja haasteita. Siinä, missä vielä 10 vuotta sitten koulun tietokoneluokkaan pääseminen oli oppilaille harvinaista herkkua, nykyään oppilaiden pulpeteista löytyvät omat tabletit sekä tietoteknistä osaamista välillä enemmän, kuin opettajilta. Digitaalisuus tuo luonnollisesti lisää ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia opetukseen ja oppimiseen (Wegerif, 2013), ja onkin hienoa, että monista kouluista löytyy nykyään hyvät laitteet erilaisten sähköisten materiaalien ja oppimisympäristöjen hyödyntämiseen. Monet oppilaat ovatkin saaneet apua esimerkiksi oppimisvaikeuksiinsa sähköisistä materiaaleista. Tämän lisäksi sähköisten oppimismateriaalien käyttö auttaa helpottamaa visuaalis-spatiaalisen tilan hahmottamista, ja digiympäristön pelimäinen olemus auttaa oppilaita kehittämään päättely- ja ongelmanratkaisukykyjään (Korhonen, 2019).

Turun Sanomissa oli muutama päivä sitten lukijakirjoitus aiheesta "Opettajien osaamista digipedagogiikassa tuettava nykyistä määrätietoisemmin". Kirjoituksessa todetaan lukuisten tutkimusten osoittavan sen, että teknologialla pystytään tukemaan yhteisöllistä ja yksilöllistä opetusta. Digitaaliset välineet myös laajentavat ja monipuolistavat keinoja opiskella sisältöjä ja taitoja. Kirjoituksessa todetaan myös, että kirjoittaja on kollegoidensa kanssa huomannut, että myös opettaja innostuu digikoulutuksesta eniten silloin, kun se on hänen omista tarpeistaan lähtevää ja omaan työhön sovellettavaa. Opettajien tulisikin saada jatkuvaa täydennyskoulutusta, jotta he osaisivat jatkossa valita entistä paremmin juuri omille oppilailleen sopivia, oppimista tukevia digimateriaaleja. (Turun Sanomat 26.1.2019)


Sen lisäksi, että pohditaan sitä, ovatko opettajat tarpeeksi päteviä käyttämään sähköisiä materiaaleja oikein tukemaan oppimista,  herää kysymys siitä, kuinka paljon kouluissa on ylipäänsä järkevää käyttää digitaalista oppimisympäristöä ja sähköisiä materiaaleja? Vaikka niistä olisi hyötyä, niistä voi olla paljon haittaakin. Kevään 2018 ylioppilaskirjoitusten aikaan uutisoitiin abiturientista, joka joutui kahdesti kirjoituksista sairaalaan, koska sähköinen ylioppilaskoe pahensi hänen migreeniään. Neurologin lausunnoista huolimatta ylioppilaslautakunta vaati, että kokeet on tehtävä migreeniä pahentavalla tietokoneella paperiversion sijaan. (Yle Uutiset, 26.6.2918) Tämä oli tärkeä ennakkotapaus ajatellen sitä, että kaikille sähköiset materiaalit eivät sovi yhtä hyvin kuin toisille, ja onkin pohdittava, mikä on opetuksen ja kasvatuksen rooli digiajan muutoksessa (Korhonen, 2019). Opettajalle saattaa olla helppo antaa kaikille samat tehtävät tai antaa oppilaiden käyttää tabletteja ajankuluksi - mutta on nähtävä, mikä on järkevää ja oppimista tukevaa.


Lähteet:

Lukijalta: Opettajien osaamista digipedagogiikassa tuettava nykyistä määrätietoisemmin

https://yle.fi/uutiset/3-10275212

Wegerif, Rupert. 2013. Dialogic: Education for the Internet Age.