Kohti oppimisympäristön konkreettista muutosta
Vallitseva koululuokkakonsepti ei tue nykyaikaista oppimisympäristöajattelua, joten luokkatilojen kokoa, muotoa ja välineistöä tulisi tarkastella uudelleen myös toiminnallisuuden näkökulmasta. Uudenlainen ajattelu formaalista opetusprosessista vaatii fyysiseltä oppimisympäristöltä muutosta, jossa huomioidaan näkökulmina sosiaalisuus, teknologia sekä moninaiset opetusmenetelmät. (Kuuskorpi 2012, 66 & 67.) Nykyaikaisiin oppimiskäsityksiin soveltuvaa oppimisympäristöä onkin mahdollista muunnella erilaisiin oppimistavoitteisiin soveltuvaksi pienillä muutoksilla. Uusien fyysisten oppimisympäristöjen kehittymistä suuntaa myös ajatus tilojen taloudellisesta hyödyntämisestä, joten hyvin suunniteltu tila toimii monessa erilaisessa käyttötarkoituksessa (Maunonen-Eskelinen & Aksovaara). Lukupiirimme pääsi vierailemaan Tampereen yliopiston normaalikoululle mielenkiintoiseen tilaan nimeltä KAKS10 56, joka on Tuomo Tammen ja Mikko Horilan luotsaama pariopettajuuteen perustuva oppimisympäristö, jossa työskentelee tiiviissä yhteistyössä 5.–6. luokkien noin 50 oppilasta. KAKS10 56 on oppimisympäristö, joka on suunniteltu siten, että sen tilat soveltuvat monipuolisiin käyttötarkoituksiin.
Lehtorikaksikko Horila & Tammi on mukana Future Classroom Lab –hankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää uusia oppimisympäristöjä, opetusteknologiaa ja pedagogiikkaa sekä luoda LivingLab-verkosto Suomen yliopistojen kouluihin (FCLab.fi). Horilan & Tammen mukaan hankkeessa on hiljattain suunniteltu vyöhykkeet, joiden taustalla on ajatus siitä, että tietyt tilat toimivat tietyssä käytössä erityisen hyvin. Vyöhykkeiden tarkoituksena on olla tulevaisuudessa tukena opetustilojen suunnittelussa, jotta tiloista saataisiin paras mahdollinen hyöty irti. Tällainen ajattelutapa on mielestämme hyvä, sillä perinteinen koululuokan järjestely pulpetteineen ei ole ihanteellinen ympäristö kaikelle oppimiselle. FCLabin vyöhykkeistä voidaan nostaa esimerkkinä vaikuttamisen vyöhyke, joka pitää sisällään muun muassa esiintymisen, argumentoinnin ja vuorovaikutuksen harjoittelun, joiden oppimiselle mielestämme soveltuu parhaiten tila, jossa oppilailla on mahdollisuus asettua siten, että kaikki näkevät toisensa.
KAKS10 56:ssa jokaisen perjantain aamurutiinina on HS Lasten uutisten katsominen, mikä tapahtuu luokkatilan keskelle rakennetussa katsomossa. Katsomo on pyörien avulla liikuteltava portaikko, jonka eri tasoisille portaille oppilaat mahtuvat istumaan siten, että jokaisella oppilaalla näkymä älytaululle on esteetön. Uskomme, että katsomo on oppimisen tila, joka vastaa vaikuttaminen-vyöhykkeen tarpeisiin. Lukupiiriryhmämme kanssa pohdimme, toimisiko puolikaaren muotoinen portaikko vielä paremmin vaikuttamisen vyöhykkeen käyttötarkoitukseen, jotta myös samalla rivillä istuvat näkisivät toisensa paremmin. Toisaalta ymmärtääksemme portaat olivat kokoontaittuvat, joten tämä tärkeä ominaisuus saattaisi olla vaikeaa säilyttää myös puolikaaren muotoisessa portaikossa. Kokonaisuudessa KAKS10 56 suunnittelussa toteutui mielestämme hyvin vyöhykeajattelu, jonka Horila & Tammi paljastivat syntyneen vasta KAKS10 56 toteuttamisen jälkeen.
KAKS10 56 -oppimisympäristön suunnittelussa opettajien kanssa olivat mukana myös oppilaat itse, sillä he saivat itse suunnitella ja luonnostella tilaa ennen oppimisympäristön toteuttamista. Todellisilta tilan käyttäjiltä kerätty tieto onkin tärkeää toimivan oppimisympäristön toteutumiseksi. Mattilan (2012) mukaan käyttäjälähtöistä suunnittelua hyödynnetäänkin paljon oppimisympäristöjen suunnittelussa, mutta ongelmana on, että opettajilta ja oppilailta kysyttäessä toiveiden lähtökohta saattaa helposti unohtua, sillä pedagogisen toiminnan tulisi olla tilasuunnittelun ytimessä (ks. Maunonen-Eskelinen & Aksovaara). Toisaalta tällä hetkellä opettajat saavat vielä itse päättää haluavatko he hyödyntää esimerkiksi oppimisympäristön tarjoamaa teknologiaa apuna opetuksessaan, mutta tulevaisuudessa teknologian hyödyntäminen nähdään jo luonnollisena osana opettajan työnkuvaa sekä tulevaisuuden oppimisympäristöä (Kuuskorpi 2012, 67). Uusiin oppimisympäristöihin siirtyminen vaatiikin opettajien tukemista ja ohjausta, sillä opettajan kokiessa uudet osaamisvaatimukset liian korkeiksi, saattaa opetustyö lipsahtaa helposti vanhaan tututtuun kaavaan (Maunonen-Eskelinen & Aksovaara).
Lähteet:
Kuuskorpi, Marko. 2012 Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö. Turun yliopisto.
Maunonen-Eskelinen, I & Aksovaara, S. Artikkeli: Muuntojoustavien tilojen käyttöönotto. Viitattu 19.1.2019
FCLab.fi
Kommentit
Lähetä kommentti