Verkko-opetuksesta oppimisyhteisöihin verkossa

Neljännellä luennolla käytiin läpi erilaisia verkko-opiskelun toteutusmuotoja. Verkossa tapahtuvaa oppimista voi lajitella monin tavoin, esimerkiksi oppijoiden määrän, käytössä olevan oppimisympäristön tai -välineistön mukaan. Perinteinen verkko-opiskelun muoto on itseopiskelu verkossa. Tälle oppimistavalle on tyypillistä itsenäinen tiedonhankinta ja yksin toteutettavat oppimistehtävät ja reflektointi. Oppija on pääosin itse vastuussa uuden tiedon hankinnasta ja konstruoinnista. Tämän päivän yliopisto-opiskelussa itsenäinen verkko-opiskelu painottuu enemmän opinnäytetöihin, joskin myös niissä mukana on usein myös opinnäytetyötä ohjaava opettaja. Sen sijaan nykyään verkko-opiskelussa ovat yleistyneet ohjattu verkko-opetus ja sulautuva oppiminen/monimuoto-opetus. 

Ohjattu verkko-opetus pitää sisällään erilaisia verkkokursseja, joiden sisältö ja toteutustapa voi vaihdella suurestikin. Verkkokurssit ja niillä tapahtuva opetus ja oppiminen voivat olla hyvinkin erimuotoisia ja myös vuorovaikutteista. Vuorovaikutteisuus on erinomainen keino opiskelijoiden ryhmäyttämiseen. Monesti varsinkin opiskelujen alkuvaiheessa opiskelijat eivät välttämättä tunne kanssaopiskelijoitaan kovin hyvin, ja lisäksi verkkoympäristö on omiaan luomaan kasvottomuuden tunnetta kommunikoidessa muiden opiskelijoiden kanssa verkossa. Kuitenkin onnistunut vuorovaikutteinen verkko-opetuksen toteutus kannustaa opiskelijoita tutustumaan toisiinsa myös digitaalisilla alustoilla. Ryhmäytymisen myötä syntyvän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä ei sovi väheksyä. Itsemääräämisteorian mukaisesti sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunne on yksi kolmesta oppimismotivaatiota parantavista tekijöistä (Peda.net). 

Sulautuva oppiminen on tyypillisesti monimuoto-opetusta, joka sisältää välillä myös kasvokkain tapahtuvaa opetusta. Tämä opetusmuoto on tuottanut parhaita oppimistuloksia. Tällöin kommunikaatio tapahtuu usealla erilaisella tavalla, mikä on omiaan lisäämään keskustelun ja oppimisen virikkeellisyyttä.   

Toinen näkökulma erilaisiin verkko-opetusmuotoihin on jaottelu materiaalikeskeisiin ja vuorovaikutuskeskeisiin opetusmuotoihin. Materiaalikeskeisen opetusmuodon tyypillisin esimerkki ovat luentovideot. Myös erilaiset opiskelijoille jaettavat artikkelit ja muut oppimispaketit kuuluvat tähän kategoriaan. Materiaalikeskeinen verkko-opetus ei sinänsä poista vuorovaikutuksen mahdollisuutta, mutta opetuksen toteutusta lähestytään ensisijaisesti materiaalien valinnan, toteutuksen ja hyödyntämisen näkökulmasta. Tällöin opettajan tai opetuksen järjestäjän rooli tiedon jakajana, ja jossain määrin myös kontrolloijana, korostuu.  

Vuorovaikutuskeskeisessä opetusmuodossa hyödynnetään erilaisia ryhmissä ja ylipäätään yhdessä tapahtuvaa oppimista. Tällöin opettajan rooli opetuksen fasilitoijana korostuu. Nykypäivänä viestintäteknologia on jo sen verran pitkälle kehittynyttä, että vaihtoehtoja vuorovaikutusta korostavalle verkko-opetukselle on lukuisia. Sosiaalinen media on nykyään varsinkin lasten ja nuorten arkipäivää. Watsapp, Instagram, Facebook, Snapchat ja Twitter ovat esimerkkejä digitaalisista alustoista, joilla ihmiset jakavat tekstejä ja kuvia toisilleen. Tällainen parviäly voi toki kontrolloimattomana johtaa myös ei-haluttuihin lopputuloksiin. Niinpä vuorovaikutusta korostavassa verkko-opetuksessa opettajan on tärkeää olla hereillä sen suhteen, että keskustelu pysyy asiallisena ja asiassa. Toimivat digitaaliset oppimis- ja vuorovaikutusalustat ovat jo melko lähellä verkkoon sijoittuvaa oppimisyhteisöä.     

  

Verkko-opetuksen toteutus voidaan jaotella myös perinteiseen, strukturoituun muotoon sekä joustavaan, avoimeen muotoon. Perinteistä opetusmuotoa voi kuvailla aikatauluun sidotuksi ja materiaalikeskeiseksi. Joustava, avoin toteutusmuoto taas ei rajoitu suljettuun ympäristöön tai tiukkaan jaksotukseen. Sille on tyypillistä erilaisten välineiden ja jalustojen monipuolinen hyödyntäminen. Perinteinen ajattelutapa edelleen hallitsevin verkko-opetuksessa. Sille tyypillistä on opettajajohtoisuus tietoteknisessä muodossa, rajatut aihealueet opetusvideoissa, joita täydennetään itsenäisellä työskentelyllä. Opettaja esittelee materiaalit yhteisesti kaikille ja kaikki etenevät suunnilleen saamaa vauhtia ja samalla tavalla. Arviointi perustuu yleensä kurssikokeisiin ja palautettaviin tehtäviin.  

Koulutuskontekstin ulkopuolella esimerkiksi yritysmaailmassa on käytössä e-oppimisen termi. mietitään hyödyntämismahdollisuuksia esimerkiksi työn ohessa. Tästä käytännön esimerkki on yrittäjäkoulutus verkossa. Ylipäätään business-maailmassa Skype-konferenssit ja LinkedIn headhunter-toiminta ovat arkipäivää.  

Perinteisen verkko-opetuksen haasteita ovat muun muassa korkeat keskeyttämisen yleisyys ja tehtävien jääminen roikkumaan. Tälle on löydettävissä selityksiä. Perinteiset opettajajohtoiset opetusmuodot siirretty sellaisenaan verkkoon miettimättä sen tarkemmin verkon vuorovaikutusmahdollisuuksia. Verkkoa saatetaan hyödyntää vain materiaalin jakamisen kanavana ja oppimisen sosiaalinen ulottuvuus jätetään huomioitta. Yhteisöllinen oppiminen jää usein hyödyntämättä. Haasteena onkin luoda toimiva opetuskonteksti.  

  

Oppimisympäristömielikuvat ovat mentaalisia malleja, jotka ohjaavat toimijoiden käsityksiä ja orientoitumista itse opetustilanteissa. Samalla ne voidaan nähdä käsityksinä siitä, miten maailma toimii. Perinteinen oppimisympäristömielikuva koostuu tyypillisesti seuraavista mielikuvista: 

Sisältöjen jakaminen hierarkkisesti 

Havaintojen yksinkertaistaminen 

Tietojen ja taitojen välittäminen 

  

Muuttuvassa oppimisympäristömielikuvassa taas korostuvat:  

Oppimisprosessien luominen 

Luovien ongelmien ja sisältöjen ympärille 

Vastaaminen tietämisen tarpeisiin 

Tiedon soveltaminen 

Erilaiset näkökulmat 

   

Digitaalisen, miksei perinteisenkin, oppimisympäristön luomisessa on tärkeää ottaa huomioon yhteisöllisyys ja vuorovaikutus, sosiaalinen läsnäolo, muutkin viestintämuodot kuin eriaikainen kirjoitusviestintä ja videokonferenssit. Tällöin kommunikointi inhimillistyy ja ryhmäyttää  jäsenet paremmin. Hyvä oppimisympäristö myös aktivoi oppijoita tutkimaan ja oppimaan. Tukena oppimisympäristön suunnittelussa voikin hyödyntää tutkivan yhteisön pedagogiikka vuorovaikutuksen laadun ja määrään lisäämisessä. Tällöin otetaan erityisesti huomioon oppimisaktiviteettien suunnittelu ja pedagogisen oppimisen tukeminen sekä keskusteluiden fasilitointi ja ryhmätehtävien rakentaminen 

Aiheeseen perehtyessä itselleni on herännyt kysymys, eikö vuorovaikutuksen tukeminen ole nykyään tärkeää kaikessa oppimisessa ja opettamisessa. Eivätkö oppimis- ja opetustilanteet ole aina vuorovaikutustilanteita? Niinpä perinteiseen luokkaopetukseen voidaan hyödyntää samoja oppimisympäristön suunnittelun näkökulmia kuin verkkoympäristöihinkin. Oppijoiden osallistamisen, tutkivan oppimisen ja vuorovaikutuksen tukemisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamisen tulisi olla kaikkien opettajien ja opetusympäristöjen suunnittelutyöhön osallistuvien huoneentauluina.      

  

Lähteet: 

Korhonen Vesa 2019, Luentodiat kurssilla Kasso1 Muuttuvat oppimisympäristöt 

Peda.net: https://peda.net/konnevesi/lukio/oppiaineet/psykologia/psykologia1kurssi2/djriess (katsottu 20.2.2019).